i felt like making this in finnish, so i made it in finnish :3

Mä oon huomannu sen mm. itestäni ja mun läheisistä, että rakastuminen on usein jokin mikä enemmänkin toimii kääntämään huomion pois itsestään ja ongelmistaan kuin spontaanina reaktiona siihen miten ihana joku on.

<rant>

Mä oon ollu parissa pitkässä suhteessa ja oon kokenu kuinka hyvin se on toiminu, koska mä muutenki oon sellasta roikkuvaa ja rakastavaa sorttia, niin sit ku oon taukoomatta ollu jossain kiinni tyyliin puol vuotta, ja joudunki nukkuu yhen yön yksin, nii kaikki sinkkuajan masennus palaa takas kerralla, niinku kasoittain roskaa jotka tunkee pakolla kaappiin ja sulkee oven, ei ne sieltä katoa mihinkään. Lopulta se ovi pitää avata ja kaikki kaatuu niskaan. Sit ku oma kulta tulee takasin viekkuun niin taas on ihanaa eikä tarvi huolehtii siitä miten paljon vihaa itteensä. Kunnes tulee ero ja joutuu yhtäkkii olemaan yksin ajatustensa kanssa.

Jotenki rakkaus vaan toimii niinku huume, ja varmaan useimmat meistä joilla on tosiaan niitä mörköjä kaapissa, käyttää hyväkseen sen antamaa euforiaa. Mä oon viimeaikoina toiminu yhdelle tällaiselle epävakaalle persoonalle semmosena rakkauden objektina, eikä mulle todellakaan tullu siitä rakastettu olo, päinvastoin. Musta tuntuu edelleen helvetin käytetyltä.

Mutta loppujenlopuks, eihän siinä voi yksilöitä syyttää, kun meidän koko romantiikkakulttuuri kulminoituu itsetuhoiseen rakkauteen, jossa omaa minuutta ei ole koskaan ollutkaan olemassa, oot vaan joku kävelevä puolikas joka tarvitsee tulla täydennetyks, muuten onnellisuus ei ole fyysisesti mahdollista sulle, ja elämä on turha ja hukkaanheitetty jos ei ole sormusta nimettömässä. Mun mielestä tää on täyttä skeidaa, niinku kaikki ”perhearvot” jossa siniselle on pinkki, miehelle on nainen, yhdelle toinen, ja kaikki siitä sivuava on epämoraalista.

Tässä modernissa romantiikassa ei ole mitään epäitsekästä, se on nimenomaan helvetin itsekästä ja vahingollista. Ja sen enempää menemättä sisälle monimutkaisempiin aiheisiin, se on myös äärimmäisen seksististä.

Mä en aio enää mennä suhteisiin sillon ku mulla on liikaa ongelmia itteni kanssa vaan koska en osaa kieltäytyä siitä ku joku tykkää musta. Mä aion tunnustella mun fiiliksiä ja olla kriittinen omia halujani kohtaan ja kokeilla parhaani mukaan sellasta seurustelutyyliä, missä en tuudittaudu jonkun syliin niinku maa olis laavaa ja mua pitäis kuljettaa sen yli että pääsen elämässä eteenpäin. Mä haluun rakastua niin että osaisin kulkee ihmisen vierellä elämässä enkä roikkua tyypin lahkeessa kiinni.

</rant>