please just disregard that comic i made at 16 if you ever come across it… lets just collectively forget the whole thing ok?

this has nothing to do with anything but heres me dramatically singing temple of the dog – say hello to heaven

this may seem like a suicidal thing but i assure you its not really, i just dont relate to my own physical existence and it feels limiting :/one time i didnt do much than draw biographical comics and i had a drawing of myself as my picture everywhere and after not having looked into the mirror in a while i was sure i was just a comic book character, it was nice

ive only ever owned laptops before

vaikka oon kärsiny vakavasta masennuksesta koko mun elämän ajan en oo koskaa joutunu mihinkää sairaalaan enkä oo koskaan ollu osastolla ja musta tuntuu et lääkärit ja muut ei ota mua tosissaan ku yritän puhuu työkyvyttömyydestä/lääkkeistä/etc osittain sen takia. jotenki harmittaa etten aikasemmin tehny mitää itelleni koska sit olisin ehkä saanu jo aikasemmin sellasta apua mitä tarviin. mut oon vaan aina leikkiny et kaikki on ok ja vähätelly itteeni ja mun oireita ja oon kaivanu itelleni sellasen kuopan et nyt ku yritän painottaa sitä miten pahalta musta tuntuu nii se kuulostaa valehtelulta ja liiottelulta.